Uusi alku

Haluaisin niin kovin kirjoittaa taas nykyään.
On ollut vähän ikäväkin jo blogia.
Tauko oli reilun 1,5 vuoden mittainen eikä olis voinut parempaan saumaan tulla.

Tänään meille kuuluu hyvää. Pian kaksivuotias on iloinen ja ihana, isoveljilleen ja meille vanhemmille niin tärkeä.
Vauvavuosi oli todella rankka, mitä ei uskoisi kun tuota mussukkaa nyt katselee. 

Ensimmäiset 10 kk hän oli kovin itkuinen ja tyytymätön. Heräsi 5-15 kertaa joka yö eikä nukkunut  päivälläkään kuin pätkiä. Mies oli virkavapaalla tuolloin ja ei olis voinut parempaan saumaan sekään tulla!
Sitten viimein 10 kk iässä löydettiin hälle refleksologilta apu ja sen jälkeen hän on nukkunut heräämättä! Pienokainen kärsi selkävaivoista; kipukohtia löytyi kauttaaltaan selkärangan molemmin puolin.

Itselläni kesti toipua valvomisista kuukausi toista, mutta sen jälkeen oli kyllä omakin olo kuin uudesti syntyneen. Vauvasta puhumattakaan, hän jaksoi heti aamusta leikkiä ja oli iloinen heti herättyään. Toisin kuin ennen, hän oli itkuinen ja kiukkuinen heti herättyään.

Nykyään meillä asustelee leikkiväinen, nauravainen, paljon höpöttävä taapero.
Hän on koko ajan isoveljiensä touhuissa mukana. Rakastaa, 

halii ja hellittelee.  

Nyt kun häntä katsoo, ei voisi uskoakaan samaksi henkilöksi, kuka hän ensimmäiset 10 kk oli. Näin jälkikäteen harmittaa vain se, etten tajunnut viedä häntä aikaisemmin juuri kyseiselle refleksologille.

Muutenkin elämässä menee mukavasti. Joulu tulossa ja tammikuussa aloitetut amk-opinnot ovat edistyneet hyvin. Olen onnekas kun pystyn olemaan lasten kanssa kotona ja saan opiskella samalla. Kiitän tästä mahdollisuutta toki miestäni ja sitä, että hänellä on töitä mitä tehdä. Lapset ovat kuitenkin pieniä vain hetken.

Ps. Jouluakin on jo vähän alettu laittamaan. Onko teillä?