Kesäkuulumisia

Tekis mieli kirjoittaa (ja kirjoitankin) 

Rakas Päiväkirja. 🤎

Aloitan sillä. Kesä oli kummallisen kylmä. Ja tehtiin meille tyypilliseen tapaan tosi vähän mitään. Yleensä ollaan tosi aktiivisia, varsinkin karavaanailemaan. Kaikki johtui isoksi osaksi siitä, että vanhimmainen oli töissä kauempana kotoa, isovanhempien hyvässä hoivassa ja siksi oltiin enimmäkseen kotona kaikki viikonloput kun vanhimmainen kävi vain viikonloput kotona. Ehdittiin silti Ruotsiin. Uitiin Simossa 5 tähden järkyttävän kivisellä uimarannalla. Mistähän kaikki nuo tähdet??? 

Näin yhdellä retkellä 10 sammakkoa ja panikoin jo niistä. Retkeiltiin Hiastinhaarassa yhden päivän ajan. Rauhallinen tahti, rento retki. Lapset kalasti. Ihasteltiin sisiliskoa ja sammakkoa. Lapset hoiti lampaita. 🤎 Retkeiltiin useamman kerran lähiluontoon, vietettiin juhannusta rakkaiden ystävien kanssa Muhoksella, uitiin paljon. Käytiin kaupungilla viettämässä aikaa rennosti kävellen. Syötiin monet jätskit. 

Nautittiin olostamme saunatuvassa. Saatiin ystävät yökylään ja Airbnb vieraita meille. Käytiin mummoloissa ja mökillä. Ajettiin ihastelemaan Hailuodon uutta siltaa. Jaksoin käydä salillakin joitakin kertoja. Olen ollut myös töissä. Sillä välin mies on käyttänyt poikia skuuttiparkissa parikin kertaa. 

Käytiin Haaparannassa, seurareissuilla, kirppistelin. Kävin kolme kertaa kahden reissussa ystävien kanssa. Yhden kanssa Tampereella, toisen kans Mökkilomalla ja kolmannen ystävän kans suunnattiin Kuopioon. Pääsin myös käymään syömässä ystävien kans pari kertaa. Niin ja tutustuttiin uusiin ystäviin, jotka tuntui heti ensikohtaamisesta lähtien siltä, että olisivat olleet meidän elämässä aina. Grillattiin kotona monta kertaa ja paistettiin muurikkalettuja. Saunottiin puusaunassa monet löylyt. 🤎

Näitä ainakin tehtiin. Monenlaista, kun kirjoittaa kaikki ylös ja voit olla varma, että unohdin myös paljon. Olihan meillä kuitenkin aika hyvä kesä, eikö? Onneksi vielä on kesää jäljellä. Ties mitä vielä keksitään. 🤎🥰

Minkälainen sun kesä on ollut? 

Haluaisin kirjoittaa…

Mutta tiedättekö. Kun joku saa sut murrettua, pieneksi painettua…. 

Kun et tiedä enää teetkö mitään oikein. 

Tähän väliin. Kotona, perheessä ja ystävien kaikki hyvin. 🤎

Ennen vain oli niin helppoa kirjoittaminen, kaikki. Nyt ei oikein tiedä mitä kirjoittaisi. Millä sanoin, meneekö kaikki aina pieleen? Oletko edes yhtä hyvä ihminen kuin muut? Vaikka kyllähän minä sen tiedän, että sillä joka toiselle ilkeilee, on itsellään paha olla. Ei sellaisesta pitäisi välittää, vaan ylpeästi jatkaa. 

Sekin ihmetyttää, että aina oot saanut positiivista palautetta ja siksikin on vaikea keksiä mitään muuta syytä, kuin kateus ja katkeruus. Tiedän olevani iloinen ihminen. Minulla on paljon ystäviä ja tehdään yhdessä paljon asioita. Kaikilla ei ole. Ja mitä silläkään on väliä, jos sometat. Jos siitä itse tykkää? Sain siis kritiikkiä ja eräällä henkilöllä meni ihon alle, kun sometin erään henkilön mielestä liikaa ja sitten meni maku koko someen, vaikka olenkin antanut siellä monille (saamani palautteen perusteella) varmasti paljon hyvää. Väitti vieläpä, ettei edes seuraa mun julkaisuja, silti tiesi tasan kaiken mitä julkaisin ja kaikista tarinoista löytyi hänen nimensä seuraajista. 

Olen joutunut katkaisemaan häneen välit ja vaihdan sen vuoksi harrastuspaikkani toisaalle. Toki siihen on isompana syynä ystävät lähempänä, joten muutos on helppo. 

Ehkä täältä vielä noustaan ja kerätään motivaatiota uudelleen. Pahoittelut pitkä tauko kirjoittamisesta!  

Ps. Kuvien lataaminen takkuaa jostain syystä tosi kovasti ja nyt ei onnistunut lisätä ainuttakaan. 

Kuulemisiin! 🥰