Tämän nuorimmaisen murumme synnyttyä olen viimeistään herännyt siihen ajatukseen, miten kullan arvoista on saada jakaa tämä arki rakkaan mieheni kanssa.
Vauva kun on ollut kovin sylissä viihtyvä ja hoidettava päivisin. Yöt nukkuu onneksi hyvin. Isoveljet tarvitsevat myös aikaa.
Onneksi lapsista on toisilleen myös seuraa ja meitä vanhempia on kaksi.
Vaikka jokainen päivä ei mene "ruusuilla tanssien" en silti osaani vaihtaisi.
Parhaita hetkiä on kun lapsi tulee rutistamaan kesken päivän ja kertoo kuinka paljon rakastaa, pyytää osallistumaan leikkeihinsä tai kun vain kuulen itseäni äitiksi kutsuttavan.
Monesti olemme mieheni kanssa puhuneet siitä mitähän sisältöä meidän elämässä olisi jos ei lapsia olisi. Varmaan meillä olisi aika tylsää. Eikä sellaista aikaa osaa enää kuvitellakaan, kun elämä on tässä ja nyt, näiden rakkaiden kanssa. 💛
Viime viikolla olin alkuviikosta vauvan ja ystäväni kanssa liikenteessä, kirpparilla ja syömässä / kahvilla. Perjantaina mieheni kotiuduttua reissusta pääsin toisen ystäväni kanssa kaksin syömään.
Mukava päästä vaihtamaan ajatuksia ja tuulettumaan hetkeksi toisen aikuisen seuraan, niin jaksaa arkea taas eteenpäin.
Tässä elämäntilanteessa kun elämme täysin lasten ehdoilla.
Perjantaina ennätin pikaisesti leipoa muffineita pakastimeen, 8 -vuotiaan viihdyttäessä vauvaa sekä vauvan nukahdettua aamupäivällä unille kerkesin vähän järkätä kotia, tehdä nopean ruuan ja vaihtaa parille viherkasville mullat.
Ne riittää mitä ehtii.
Kotityöt ei koskaan lopu ja seuraavana päivänä voi jatkaa siitä mihin edellisenä päivänä jäi.
☀️ Runebergin päivää ja alkanutta viikkoa!
Allerirjoittanut syöttää pikkumiehensä ja suuntaa hierojalle!
Samoja ajatuksia. Nyt kun on useampia ja eri ikäisiä, niin antavat erilailla, vaikka myös ottavat. :)
VastaaPoista