Eilen oli se päivä, jota viime keväästä asti jännättiin.

Eilen oli raskas päivä. Jännitystä läheisen, minulle niin rakkaan ihmisen puolesta kovasti. 

Onneksi kaikki meni alustavien tietojen mukaan hyvin. 

Ja kun miehelläni sattui reissuun lähtö samalle päivälle, niin onneksi eräs ystäväni ehdotti että lähdettäisiin yhdessä syömään ja kirppikselle ja mehän lähdettiin. Sain vähän muuta ajateltavaa. 

Ystäväni toi vielä tyttönsä tullessaan lapsia hoitamaan. Tällaisia arjen enkeleitä tarvitsee jokainen!

Lapsilla oli täällä kotona mennyt hienosti ja oli ollut kuulemma tosi mukavaa uuden hoitajan kanssa. <3

Eilen oli sumua kovastikin, toissa päivänä tosi kaunis punertava taivas iltasella. 

Meillä on kotona vielä joulusta jäljellä punaisia tyynynpäällisiä, pari kynttelikköä ja tähti keittiön ikkunassa. Pitäisi kai jo pois laittaa, mutta on ollut niin monta tärkeämpää ja voimia vievää asiaa, että kovin on pieniltä tuntunut nuo jouluvalot ja -jutut.

Banoffeeta tein yks päivä päiväkahville ja eilen leivoin lapsille suklaapiirakkaa ennen kuin lähdin itse syömään.

Tänäänkin olen kiitollinen siitä, että sain jälleen terveenä herätä uuteen päivään rinnallani rakkaat lapseni ja mieheni. Lapsuudenperheestä ja ystävistä puhumattakaan.

Tässä elämässä mikään ei ole itsestäänselvyys. 

Ei edes perhe tai terveys.

Muistetaan olla kiitollisia ja pitää läheisistämme huolta <3